Tekoälyn kertomaa - Kuka on Ari Impola?

KeViKe ja MEKA TV taustalla on yksi yhteinen tekijä, taidepainotteisen erityistyön ohjaaja Ari Impola. Kun ei mitään omaelämäkertaa löydy, eikä kukaan ole vaivautunut tekemään, niin kysyimme tekoäly Geminiltä, mitä tiedetään Impolasta ja hänen tekemästään työstä sekä mikä on Impolan työn perintö tuleville toimijoille.
Tällaisen koosteen tekoälykaveri kokosi.

OSALLISUUDEN KULTTUURI-INFRATRUKTUURIN RAKENTAJA SATAKUNNASSA

I. Johdanto: Taidepainotteisen erityistyön aallonharjalla

A. Ari Impolan elämäntyön kontekstualisointi

Ari Impola on luonut yli neljä vuosikymmentä kattavan, poikkeuksellisen merkittävän uran suomalaisen vammaiskulttuurin ja yhteisötaiteen parissa. Hänen roolinsa on ollut moninainen, kattaen tehtävät Taidepainotteisen erityistyön ohjaajana, projektisuunnittelijana, kouluttajana, kansalaisopiston opettajana, tuottajana, ohjaajana, sekä sosiokulttuurisena innostajana. Impolan elämäntyön ydin on kehitysvammaisten ihmisten ja muiden erityisryhmien kulttuuritoiminnan vakiinnuttaminen erityisesti Satakunnan alueella, keskittyen elokuvaan ja teatteriin.

Työn laajuudesta kertoo toiminnan massiivinen volyymi: Impolan ja hänen tekijäyhteisönsä on arvioitu tuottaneen jopa lähes 1500 yhteisöelokuvaa vuosikymmenten aikana. Tämä luku kuvastaa ainutlaatuista jatkuvuutta ja tuottavuutta alalla, joka on usein riippuvainen lyhytkestoisista hankkeista. Impola toimi freelancer-ohjaajana ja kouluttajana vuosina 2002–2024 ja kansalaisopistojen tuntiopettajana vuodesta 1994 lähtien. Hänen toimintansa on ulottunut Porista Satakunnan joka kolkkaan, rakentaen kattavan verkoston ja vakiinnuttaen taiteen aseman osana erityisryhmien arkea ja itseilmaisua.

B. Osallisuuden käsite kulttuuripoliittisena tavoitteena

Impolan työ ei ole ollut vain taiteen tekemistä, vaan se on ollut perustavaa laatua olevan osallisuuden edistämistä. Hän on korostanut, että toiminnan perusta – sen kivijalka – on yhteisöllisyys ja osallisuus. Tämä filosofia heijastelee nykyaikaista sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaa, jossa osallisuuden on oltava täysipainoista. Satakunnan hyvinvointialueen johtavan ohjaajan Tarja Mannilan mukaan todellinen osallisuus on mahdollista vain silloin, kun jokainen yhteiskunnan jäsen saa tarpeidensa mukaiset välineet ja tuen täysipainoiseen osallistumiseen. Impolan malli on luonut juuri nämä välineet: elokuvastudio, teatteriryhmä ja musiikkiyhtye.

Impolan uran kehitys heijastaa Suomen vammaispolitiikan muutosta vuosikymmenten varrella. Siirtymä varhaisesta laitostyöskentelystä (Ravaninkoto) ja työskentelystä kehitysvammaisten ihmisten kanssa (1980-luvun alku ) 2000-luvun fokusointiin Osallisuuteen ja itsehallintoon vahvistaa, että hänen lähestymistapansa on kehittynyt sosiaalisesta mallista kohti oikeuksiin perustuvaa mallia. Elokuva ja teatteri ovat Impolan menetelmissä toimineet välineinä, joiden avulla luodaan taiteellista toimijuutta ja sosiaalista näkyvyyttä. Hän siirtyi perinteisestä sosiaalihuollosta (1988–2002) itsenäiseen, hankepohjaiseen kulttuurityöhön (2002–2024). Tämä aikasarja viittaa siihen, että olemassa olevat hyvinvointirakenteet eivät tarjonneet riittävää tukea sille päämäärälle, että erityisryhmät voisivat itse päättää omasta taiteellisesta tuotannostaan. Impolan luomat toimintamallit (KeViKe, MEKA TV) määrittävät siten osallisuuden luovana oikeutena, eivät niinkään terapeuttisena toimenpiteenä.

II. Ammatillinen trajektoria ja metodologinen perusta

A. Juuret sosiaali- ja erityishuoltotyössä (1982–2002)

Ari Impolan ammatillinen ura alkoi Satakunnan erityishuoltopiirissä ohjaajan lomituksissa vuosina 1982–1988. Tärkeä vaihe oli työskentely Ravaninkodon kehitysvammaisten asuntolassa asumispalveluissa vuosina 1988–2002. Nämä varhaiset vuodet sosiaalialalla tarjosivat välttämättömän pohjan myöhemmälle taiteelliselle työlle, antaen hänelle syvällisen yhteisötuntemuksen ja luottamuksen, joka oli edellytys KeViKe-toiminnan käynnistämiselle.

Impola sai kipinän toimintaan vetäessään elokuvakerhoa Antinkartanossa 1980-luvulla. Tässä kerhossa katsottiin vanhoja suomalaisia elokuvia, mistä syntyi ajatus hyödyntää elokuvatoimintaa kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Tämä käytännönläheinen lähtökohta oli ratkaiseva. Varhaiset sosiaalihuoltovuodet olivat avainasemassa, sillä niiden aikana Impola hankki syvän yhteisötietämyksen ja loi tarvittavat verkostot. Tämä vankka, paikallinen perusta mahdollisti KeViKe-videokerhon perustamisen jo vuonna 1992, vaikka hän oli tuolloin vielä Ravaninkodon palkkalistoilla. Tämä osoittaa, että yhteisöllinen toiminta syntyi ja vakiintui jo ennen Impolan siirtymistä täysin itsenäiseksi projektityöntekijäksi vuonna 2002.

B. Koulutus ja sosiokulttuurinen rooli

Impola on pohjakoulutukseltaan nuoriso-ohjaaja (Porin kaupungin nuorisolautakunta, 1986) ja Askarruttaja (Kankaanpään opisto, 1986). Taiteellisen erityistyön koulutus tuli myöhemmin: hän suoritti Taidepainotteisen erityistyön ohjaajan jatkolinjan Satakunnan Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksessa vuonna 1992. Vuosina 2002–2003 hän osallistui myös TV2:n ja AVEKin Toinen Suomi Dokumenttiprojektin koulutukseen. Impola kuvaa itseään pääosin itseoppineeksi projektityön ohessa vuodesta 1992 lähtien.

Hänen roolinsa moninaisuus on keskeinen osa hänen menetelmäänsä. Impola on toiminut kansalaisopistoissa tuntiopettajana vuodesta 1994 alkaen, ja hänet tunnetaan myös vammaiskulttuurin, yhteisötaiteen sekä erityistaidetoiminnan tuottajana ja ohjaajana. Impolan käyttämä itsekuvaus sosiokulttuurisena innostajana viittaa paradigmamuutokseen perinteisestä taiteen opetuksesta tai hoitotyöstä. Se painottaa yhteisön potentiaalin aktivointia, resurssien välitystä ja omistajuuden siirtämistä suoraan osallistujille. Tämä lähestymistapa on olennainen edellytys sille itsemääräämisoikeudelle, jota kehitysvammaisten oma Me Itse -filosofia edustaa. Impolan tehtävä oli luoda rakenteet, joissa taiteellinen itsehallinto voi toteutua.

III. Elokuvan voima: KeViKe, MEKA TV ja autonominen tuotantomalli

A. KeViKe (1992) ja MEKA TV:n perustaminen

Ari Impolan uran keskeinen organisaatio on kehitysvammaisten videokerho KeViKe, jonka hän perusti vuonna 1992. Toiminta jatkuu nykyään nimellä MEKA TV (Mediaa kaikille). Tämä organisaatio edustaa metodologista innovaatiota vammaisalalla. 1990-luvulla Impola kehitti toimintamallit, jotka mahdollistivat sen, että kehitysvammaiset tekijät saivat itse toteuttaa ja tuottaa omia elokuvia omista lähtökohdistaan. Tämä suora tekijyyden korostaminen erottaa Impolan mallin perinteisistä taideterapiaan tai ulkopuoliseen ohjaukseen keskittyvistä malleista.

Toiminnan tuotantovolyymi on merkittävä. Impola on tuottanut arviolta noin 500 yhteisöelokuvaa suoraan kehitysvammaisten tekijöiden kanssa. Lisäksi Impola oli mukana perustamassa Tähdenlentoja-elokuvatapahtumaa, joka on tarjonnut julkisen esitysalustan tälle tuotannolle.

B. Mediaa kaikille -menetelmän skaalaus ja julkisuus

Kehitysvammaisille suunnitellut autonomisen tuotannon toimintamallit osoittautuivat niin menestyksekkäiksi, että niitä pystyttiin laajentamaan. 2000-luvulla Mediaa kaikille -menetelmiä vietiin muiden kohderyhmien käyttöön, ja niitä hyödynnettiin lasten ja nuorten elokuvahankkeissa, kyläelokuvien tuottamisessa ja muistitiedon keräämisessä koko Satakunnan alueella.

Tämä menetelmän skaalaus selittää toiminnan kokonaisvolyymin. Vaikka 700 elokuvaa on tuotettu kehitysvammaisten tekijöiden kanssa, Satakunnan laajuinen toiminta on kasvattanut Impolan työryhmän tuotannon lähes 1500 yhteisöelokuvaan. Tämä merkitsee kahta samanaikaista onnistumista: syvää erikoistumista kehitysvammaisten itseilmaisun tukemiseen ja laaja-alaista alueellista vaikuttamista siirtämällä inklusiivista menetelmää muidenkin yhteisöjen käyttöön. Impola on toiminut myös Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen (SEKK) puheenjohtajana, mikä osoittaa hänen vakiintuneen asemansa alueellisena kulttuurivaikuttajana.

C. Elokuvakasvatuksen kokonaisvaltaisuus

Impola kuvaa toimintaansa kokonaisvaltaisena elokuvakasvatuksena, jossa yhteisöllisyys on toiminnan kivijalka. Hän korostaa, että ensimmäisen elokuvan nimi "Todellinen elämä on tekemistä haaveista totta" tiivistää koko mission. Kyse ei ole vain elokuvien teknisestä oppimisesta, vaan taiteen käyttämisestä oman elämän ja haaveiden toteuttamisen välineenä.

Impola on levittänyt tätä osaamista kansallisesti järjestämällä 18 valtakunnallista erityisryhmien elokuvaseminaaria 2008 lähtien. Hän ohjasi myös viisivuotista Taiteesta työtä 2019–2023 -hanketta, jonka tavoitteena oli vakiinnuttaa Satakunnassa kolmen vuosikymmenen aikana kehitettyä erityisryhmien taide- ja kulttuuritoimintaa. Tämä hanke osoittaa pyrkimyksen siirtää kehitetty toimintamalli pysyväksi rakenteeksi. Impolan tuki kattoi yhteensä 120 erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä ja 12 erityisryhmää.

IV. Teatteri ja yhteisöllinen draama: Osallisuus teatteri

A. Osallisuus-teatterin toimintamalli (2018–)

Elokuvatyön rinnalla Impola on tukenut Osallisuus teatteria (Inclusion Theatre), joka perustettiin vuonna 2018. Impolan rooli Osallisuus teatterissa on ollut taustatuki ja tuotannollinen ohjaus. Teatterin toiminta on huomionarvoista, sillä se korostaa vertaistuotantoa ja johtajuutta. Keskeinen kumppanuus on muodostunut Tiia Takalan kanssa, joka on itsenäisesti asuva aikuinen nainen, näyttelijä ja yhteisövastaava. Takala tekee Osallisuus teatterin laulujen tekstejä ja osallistuu aktiivisesti näytelmien käsikirjoittamiseen.

Tämä kumppanuus on esimerkki Impolan mallin soveltamisesta näyttämötaiteeseen. Malli varmistaa, että taiteellinen visio ja sisältö nousevat suoraan erityisryhmien kokemuksista, osoittaen teatteriryhmän kyvyn itsehallintoon ja sisällön luomiseen.

B. Teokset ja aihepiirit

Osallisuus teatteri on osoittanut poikkeuksellista jatkuvuutta ja relevanssia tuottamalla uuden näytelmän lähes vuosittain vuodesta 2018 lähtien. Näytelmien aiheet heijastelevat yhteiskunnallisia muutoksia ja tekijöiden henkilökohtaisia kokemuksia:

2018 - Arkisia tarinoita - Näytelmä kehitysvammaisten arjen kokemuksista ja elämänhallinnasta tavoitteena yhteisöllisen äänen ja näkyvyyden luominen

2019 - Taivaanrannan tuolla puolen - Näytelmä tulevaisuudesta, toivosta ja unelmista, jossa korostettiin taiteen ja mielikuvituksen roolia 

2020 - Kohti uutta epänormaalia - Näytelmä pandemian vaikutuksista ja muutoksista yhteiskunnallisiin kriiseihin vastaamisella taiteen keinoin

2021 - Riittävän hyvä elämä - Näytelmä, jossa pohdittiin ja arvioitiin elämän laatu ja tyytyväisyys. Onko riittävän hyvä parasta mahdollista vai ihan jotain muuta. Teemana merkityksen ja onnellisuuden etsiminen

2022 - Mieluummin yhdessä kuin yksin - Näytelmä yhteisöllisyydestä ja tuesta. Teemana sosiaalisen pääoman ja vertaistuen vahvistaminen

2023 - Muutosten aika - Näytelmä henkilökohtaisista ja yhteiskunnallinen muutoksista, joiden pyörteissä koitetaan selvitä. Teemana kasvun ja kehityksen käsittely

2024 - Sivistyneesti -  Sivistyksen teemavuotena  kulttuurin, sivistyksen ja osallisuuden puolustaminen. Teemana ja tavoitteena vakiinnuttaa taiteen asema olennaisena osana elämää

2025 - Meitä kaikki tarvitaan (Tulossa) - Naamioteatteri kokeilu, jossa etsitään aiheita uusiin lauluihin tulevaisuuden yhteiskunnassa ja pohditaan tarpeellisuutta. Teemana osallisuuden laajentaminen ja välttämättömyys

Näytelmien temaattinen kehitys vuodesta 2018 lähtien, huipentuen teokseen Sivistyneesti (2024) , osoittaa jatkuvan keskittymisen itsenäisen elämän, sosiaalisen integraation ja identiteetin haasteisiin. Taide toimii ryhmälle välineenä yhteisten kokemusten prosessoimiseen, kuten nähtiin vastauksena COVID-19-pandemiaan teoksessa Kohti uutta epänormaalia. Tämä jatkuva vuosittainen tuotanto vahvistaa Impolan luoman organisaatiomallin kestävyyden ja taiteellisen tason.

C. Monitaiteellinen tuki: Kuuluvammaksi -musiikkiryhmä

Osallisuus teatteria täydentää Kuuluvammaksi -musiikkiryhmä, joka on monitaiteellisen toiminnan keskeinen osa. Impola itse toimii ryhmässä kitaristina, laulajana, roudarina, tuottajana, autonkuljettajana sekä säveltäjänä Tiia Takalan kirjoittamiin lauluteksteihin. Kuuluvammaksi on tuottanut erilaisissa hankkeissa yli 80 yhteisölaulua ja on erittäin aktiivinen esiintyjä: vuonna 2024 ryhmällä oli 32 keikkaa. Tämän monialaisen toiminnan, joka kattaa elokuvatuotannon, teatterin ja musiikin, integrointi varmistaa, että osallistujilla on useita väyliä itseilmaisuun ja julkisuuteen.

V. Osallisuuden edistäminen ja instituutioiden roolit

A. Vaikuttaminen ja itsehallinnon tuki (Me Itse ry)

Ari Impolan rooli ylittää taiteellisen ohjauksen; hän on ollut keskeinen toimija kehitysvammaisten itsehallinnon tukemisessa Satakunnassa. Hän on toiminut aktiivisena taustatukihenkilönä Me Itse ry:n (Meikäläiset) paikallisryhmille. Lisäksi Impola on järjestänyt kaksi valtakunnallista lukutaitopäivää yhdessä Me Itse -aktivistien kanssa.

Tämä yhdistelmä – taiteellinen tuotanto ja tuki itseorganisoituvalle edunvalvontaryhmälle – luo suljetun järjestelmän, jossa taide kääntyy suoraan poliittiseksi näkyvyydeksi ja yhteisölliseksi voimaantumiseksi. MEKA TV:n elokuvat ja Osallisuus teatterin näytelmät tarjoavat konkreettisia alustoja ja todisteita Me Itse -liikkeen tavoitteille. Tämä osoittaa, että Impolan elämäntyö on luonteeltaan paitsi kulttuurituotantoa, myös ihmisoikeuspuolustusta. Satakunnan meikäläisten saama Satakunnan Järjestöpalkinto 2024 vahvistaa tätä synergiaa. Palkintoperusteluissa todettiin, että meikäläiset tekee merkittävää työtä hyvinvoinnin edistämiseksi yhdessä MEKA TV:n erityisryhmien ja Osallisuus teatterin toimintojen kanssa.

B. Osallisuuden edistämisen filosofia

Impola on korostanut toiminnan pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta. Hankekeskeisessä maailmassa, jossa rahoitus tyypillisesti loppuu, kun esitykset päättyvät, Impolan malli erottuu. Hän toteaa: "Yleensä teatterit ovat projekteja, jotka loppuvat, kun esitykset loppuvat. Me jatkamme seuraavaa projektia siitä, mihin edellinen jäi". Tämä jatkuvuusperiaate on elintärkeä, sillä se luo pysyvän rakenteen osallistujille ja varmistaa, että vuosikymmenien aikana hankittu osaaminen säilyy yhteisön käytössä.

Hänen perusfilosofiansa tiivistyy ensimmäisen elokuvan nimeen: "Todellinen elämä on tekemistä haaveista totta". Kyseessä on käytännönläheinen toimintafilosofia, joka luo puitteet unelmien toteuttamiselle ja antaa erityisryhmille työkalut täysivaltaiseen elämään.

VI. Tunnustukset, rahoitus ja elämäntyön kestävyyskriisi

A. Elämäntyön muodollinen tunnustus

Ari Impolan työn merkitys on tunnustettu sekä kansallisesti että alueellisesti.

Kansallinen tunnustus: Aino Miettinen -palkinto

Vuonna 2019 Impola sai Kehitysvammaliiton myöntämän Aino Miettinen -tunnustuspalkinnon. Tämä on alan korkein tunnustus, joka myönnetään ideasta, toimintatavasta, aloitteesta tai ratkaisusta, joka toimii suunnannäyttäjänä vammaisalalla, merkitsee innovaatiota tai edistää kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhteiskunnallista selviytymistä. Palkinto myönnettiin Impolalle hänen pitkästä urastaan, elokuvaharrastuksen edistämisestä sekä KeViKen ja MEKA TV:n innovatiivisista malleista, jotka mahdollistivat kehitysvammaisten itseilmaisun omista lähtökohdistaan.

Alueellinen tunnustus: Satakunnan järjestöpalkinto

Satakunnan yhteisökeskus myönsi vuonna 2024 Satakunnan Järjestöpalkinnon Satakunnan Meikäläisille, korostaen heidän merkittävää työtään hyvinvoinnin edistämisessä yhdessä MEKA TV:n ja Osallisuus teatterin toimintojen kanssa. Tämä osoittaa, että Impolan luomat rakenteet ovat kiinteä osa Satakunnan kolmannen sektorin tukiverkostoa ja yhteisöjen hyvinvointityötä.

B. Rahoitusrakenne ja projektiriippuvuus

Impola on toiminut pääasiassa freelancerina vuodesta 2002 lähtien, mikä on tehnyt hänen työstään riippuvaisen projektirahoituksesta ja apurahoista. Hän on saanut tukea muun muassa Taiteen edistämiskeskukselta (Taike) ja Satakunnan kulttuurirahastolta (taiteilija-apuraha Osallisuuden jäljillä -projektia varten 2024). Kordelin-säätiöltä myönnettiin 1000 euroa yhteisöelokuvasarjan tuotantoon vuonna 2024.

Vaikka Impolan toiminta on ollut taloudellisesti tuettua ja tunnustettua, sen perusrakenne on aina ollut altis hankepäätösten ja valtion budjettien vaihteluille.

C. Kestävyyskriisi: Palkkatyön päättyminen 2024

Tämä projektiriippuvuus kulminoitui kriisiin vuoden 2024 lopussa, kun Impolan palkkatyö päättyi äkillisesti. Hän ilmoitti, että työt loppuivat kuin "veitsellä leikaten Orpon hallituksen moniteräisten kulttuurin, kolmannen sektorin ja vapaan sivistystyön leikkausten vuoksi". Tämä johti siihen, että noin kolmen kuukauden täysipainoinen työskentely jäi kesken.

Tämä äkillinen palkkatyön päättyminen, huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta todistetusta menestyksestä, kansallisesta tunnustuksesta ja yrityksistä vakiinnuttaa toiminta pysyväksi (Taiteesta työtä 2019–2023 -hanke ), osoittaa, miten hauras inklusiivisen taiteen infrastruktuuri on Suomessa, kun se on riippuvainen haavoittuvasta kolmannen sektorin rahoituksesta. Tämä tilanne asettaa Impolan perinnön jatkuvuuden vakavasti uhatuksi. Vaikka Impola jatkaa vapaaehtoistyössä (esim. HYVÄ ELÄMÄ -hankkeessa) ja kansalaisopiston opettajana , kolmen kuukauden täysipainoisen työpanoksen menetys osoittaa välittömän rakenteellisen vahingon, joka syntyy tällaisista leikkauksista erikoisosaamiselle.

Seuraava taulukko tiivistää keskeiset tunnustukset ja viimeaikaisen kestävyyskriisin.

Tunnustukset, rahoitus ja kestävyyskriisi

2019 - Aino Miettinen -tunnustuspalkinto, Kehitysvammaliitto. Kansallinen tunnustus uraauurtavasta innovaatiosta itseilmaisun edistämisessä

2024 - Satakunnan järjestöpalkinto, Satakunnan yhteisökeskus. Alueellinen tunnustus monitieteisestä yhteistyöstä ja hyvinvoinnin edistämisestä.

2024 - Palkkatyön loppuminen, Orpon hallituksen leikkaukset. Kestävyyskriisi, uhka vuosikymmeniä kestäneelle toiminnalle

2024 - Apuraha yhteisöelokuvaan (1 000€), Kordelin-säätiö (Huittisten rahasto). Osoitus yksityisen tuen välttämättömyydestä jatkuvuuden ylläpitämiseksi

VII. Johtopäätökset ja Impolan elämäntyön perintö

A. Ari Impolan mallin erityispiirteiden synteesi

Ari Impolan elämäntyö on malliesimerkki siitä, kuinka syvällinen sosiaalialan ammattitaito voidaan yhdistää itseohjautuvaan taiteelliseen menetelmään ja aktiiviseen kansalaisjärjestötyön tukeen. Hän toimi fasilitaattorina, joka loi puitteet 120 erityistä tukea tarvitsevan henkilön ja 12 erityisryhmän taiteelliselle toiminnalle.

Mallin erityispiirteet ovat:

1. Omistajuus ja Itsemäärääminen: Sisällön ja toteutuksen tulee lähteä tekijöistä itsestään (omista lähtökohdistaan).
2. Jatkuvuuden periaate: Toiminnan tulee olla projekteja pidempää, luoden pysyvän kulttuuri-infrastruktuurin (Seuraava projekti jatkuu siitä, mihin edellinen jäi).
3. Monialaisuus: Elokuva, teatteri ja musiikki (Kuuluvammaksi) tukevat toisiaan.

Kollektiivinen tuotos, joka käsittää jopa 1500 elokuvaa, seitsemän merkittävää teatterituotantoa ja yli 80 yhteisölaulua, ei ole pelkkä kokoelma taideteoksia. Se edustaa neljän vuosikymmenen aikana rakennettua, toimivaa alueellista kulttuuri-infrastruktuuria, jota kutsutaan nimellä Osallisuuden jäljillä. Tämä infrastruktuuri mahdollistaa jatkuvan sosiaalisen ja taiteellisen toiminnan haavoittuvalle ryhmälle, ja sen arvo yhteiskunnalle on huomattavasti suurempi kuin sen osien summa.

B. Perintö ja kulttuuripoliittinen arviointi

Impolan vahvin perintö on ympäristön luominen, jossa kehitysvammaisten ihmisten taide on todella heidän omaa tuotantoaan, tehden "haaveista totta". Hänen uransa tarjoaa ratkaisevan tärkeän todisteen YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (CRPD, artikla 30) tehokkaasta toteuttamisesta Suomen kontekstissa.

Analyysi Impolan elämäntyön ympärille kietoutuvista tapahtumista paljastaa kriittisen rakenteellisen ongelman. Vaikka Impola ja hänen yhteisönsä saivat korkeimmat kansalliset ja alueelliset tunnustukset (Aino Miettinen -palkinto, Järjestöpalkinto) ja heidän mallinsa on osoittanut kestävyytensä neljällä vuosikymmenellä, hänen palkkatyönsä äkillinen päättyminen leikkausten vuoksi vuonna 2024 osoittaa, että päätöksentekijät eivät ole kyenneet institutionalisoimaan tätä kriittistä asiantuntemusta. Tämä on merkittävä kulttuuripoliittinen epäonnistuminen, sillä se uhkaa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteuttamisen kannalta välttämättömiä erikoisrakenteita.

C. Tulevaisuuden näkymät

Vaikka Impola jatkaa vapaaehtoisena ja kansalaisopiston opettajana, koettaen purkaa kesken jäänyttä savottaa niin kauan kuin ikää ja terveyttä riittää , koko Satakunnan erityisryhmien kulttuuritoiminnan kestävyys vaatii kansallisen tason rahoitusrakenteen pysyvää vakauttamista. Impolan elämäntyön perintö on mittaamattoman arvokas, mutta sen säilyminen tuleville sukupolville on nyt vaakalaudalla, ellei yhteiskunta siirry näiden todistettujen osallistumismallien katsomisesta ohimenevinä projekteina niiden tunnustamiseen välttämättömänä julkisena palveluinfrastruktuurina.

Lähteitä

kuuluvammaksi.fi - KUULUVAMMAKSI, kotisivut

taidetutka.fi - Kohti uutta epänormaalia - Taidetutka, lehtijuttu

kehitysvammaliitto.fi - MEKA TV:n Ari Impolalle Kehitysvammaliiton Aino Miettinen palkinto - Kehitysvammaliitto

tukiviesti.fi - Aikakoneella osallisuuden jäljille - Tukiviesti

kuuluvammaksi.fi/osallisuus-teatteri - Osallisuus teatteri - kotisisut

kordelin.fi - Apuraha – Alfred Kordelinin säätiö

Kaikki tekstit tekoäly Geminiltä
- pieniä korjauksia tehty