Meän elokuva Torniosta

Ajattelimme kirjoittaa, millaista kurssitarjontaa ja toimintaa meillä on tarjolla.

Näin sujui meidän pajapäivät Torniossa 1.-2.9.2026

Meitä tämän koulutustilaisuuden ja erityistaidepajan vetäjinä toimi Ari Impola, vertaisohjaaja ja kokemustoimija Tiia Takala sekä Anne Vuorenpää Tukiliitosta. Vastaavia kursseja on ollut Sotkamossa ja Iissä.

Tällainen muuten oli Sotkamon vastavaan kurssin tuotos

Tavoitteena oli kokeilla erilaisia ilmaisutaitoja ja tehdä omasta osaamisesta lyhytelokuva. Aikaa tällaiselle koulutukselle ja Taidetestaamolle oli 2 päivää, joten olimme alusta lähtien tuttuun tapaan tehokkaita.

Maanantai oli matkapäivä ja meillä oli samalla junatoimisto auki, jossa saimme koko joukon keskeneräisiä asioita edistettyä.

Aamulla järjestimme ensin kurssitavarat esille ja tutkimme tilan mahdollisuudet ennen kuin 7 hengen ryhmä ja 2 paikallista ohjaajaa tuli paikalle. Olimme saaneet Tornion nuorisotoimelta Taukotupa nimisen tilan käyttöömme, kiitos tästä.

Kun työlaukut oli purettu, Ari virittänyt kitaran, päiväohjelmat tehty, niin aamu ryhmän kanssa alkaa kahvilla.

Ensin oli esittelyä. Sitten oli pieni Kuuluvammaksi keikka, Ari, Tiia sekä vierailevana tähtenä Anne esitti laulut Tervetuloa sekä Tunteiden vuoristorata. Kerroimme, mitä meillä oli mahdollsita tehdä yhdessä; animaatiota, elokuvaa, oma yhteisölaulu, harjoitella ilamisutaitoa, esittämistä ja kuvaamista.

Ensin harjoiteltiin vuoropuhelua ja hiljaisuutta, jotta kuulimme toistemme puheen. Se jolla oli pallo, saa puheenvuoron ja muiden on oltava hiljaa kuunneltava.

Sitten otettiin yhteys Osallisuus teatteriin Póriin. Teatterilla oli harjoitukset ja näin saatiin vaihtaa kuulumisia ja tulla tutuimmiksi.

Sitten oli ideointia. Ryhmä oli kerännyt hyvin juttua Torniosta, joista keskusteltiin. Näiden juttujen pohjalta Tiia sanoitti laulun, jonka Ari sävelsi. Illalla joutoaikana sitten viimeisteltiin ja sovitettiin yhdessä laulu esityskuntoon seuraavaan päivää ajatellen

Väki myös piirsi kuvia animaatioon.

Lounaaksi oli pizzaa.

Iltapäivällä kuvattiin haastatteluja ja pidettiin lopuksi vielä palauterinki.

Toinen päivä 2.9.

Toinen päivä alkoi niin, että Ari kuvasi meidän ja porukan tulon edellisenä päivänä ideoidun käsikirjoituksen mukaan.

Sitten oli kahvi, mehu ja kampanisu.

Kuultiin ensin uusi ikioma Mäen laulu Torniosta ja vähän harjoiteltiinkin sitä. Olimme kysyneet myös tekoälyltä analyysiä, mitä se ymmärsi meidän yhteisestä laulusta.

Tämä yhteisölaulu tiivistää hienosti Tornion ja Haaparannan ainutlaatuisen kaksoiskaupungin ilmapiirin, rajat ylittävän yhteenkuuluvuuden sekä avoimen asenteen.

• Rajaton yhteisöllisyys ja kohtaamiset (1. säkeistö): Laulu kuvaa kaksoiskaupunkiin saapumista, toisten tapaamista ja aitoa kuuntelemista. Se painottaa yhdessäoloa ja ystävyyttä yli rajojen.

• Paikallinen identiteetti ja leikkisyys (Kertosäe): Kertosäe tarttuu humoristisesti kaupungin nimeen ("missä vartiotorni on"), mutta tuo nopeasti esiin paikan tärkeimmän tunnusmerkin: vaikka valtioiden välillä on raja, Tornionjoki ja ihmisten välinen virta ovat rajattomia. Liikkuminen Tornion ja Haaparannan välillä on arjen seikkailua.

• Aika-eroista huolimatta samaa rytmiä (2. säkeistö): Säkeistö nostaa esiin kiinnostavan paikallisen yksityiskohdan – Ruotsin ja Suomen välisen aika-eron. Vaikka kellot näyttävät eri aikaa, yhdessä tekeminen ja kohtaaminen yhdistävät ihmiset samaan hetkeen.

• Tasa-arvo, hyväksyntä ja me-henki (3. säkeistö): Loppu tiivistää vahvan myönteisen viestin. Ikään (kläppi tai aikuinen) tai varallisuuteen katsomatta jokainen on arvokas ja naapurilleen rakas. Lapin murresana "kläppi" tuo tekstiin ihanaa paikallisväriä.

Tiivistelmä muille kerrottavaksi:

"Laulu on lämminhenkinen kuvaus Tornion ja Haaparannan arjesta. Se kertoo siitä, miten kaksi eri maata ja aikavyöhykettä sulautuvat yhdeksi yhteisöksi, jossa rajoista huolimatta viihdytään yhdessä, välitetään naapurista ja kohdataan jokainen ihminen hyväksyvästi ja myönteisesti."

Tekoäly Gemini

Oltiin tosi ylpeitä siitä, miten hienosti olimme saaneet kuvattua Tornion meän lauluksi.

Sitten piirrettiin omakuvat ja kirjoitettiin omat nimet, jotka animoinnin.

Ruuaksi oli lasagnea.

Iltapäivällä kuvattiin kävelyretkeä lähimaastossa ja äänitettiin laulu sekä kuvattiin se elokuvaan.

Lopuksi saatiin kahvia ja sitten olikin kiitosten aika. Kurssi sai kuulemma arvosanaksi 10+.

Elokuvan maailman ensi-ilta on sitten joulukuussa kehitysvammaisten teemaviikolla.

Kuten kaikki tietävät, elokuvaa ei voida tehdä yksin. Erityistä tukea tarvitsevien taidetoiminta ei isoja tukia tarvitse, mutta kun tukea saadaan vain vähän ja kaikesta leikataan, niin sitä pitää hakea ja saada monesta kohteesta, jotta voimme elää hyvää elämää ja toimia yhteiskunnassa yhteisellä asialla.

Tästä syystä siis kiitos, että yhteisellä asialla oli Lapin hyvinvointialue, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Satakunnan hyvinvointialue, Taide- ja kulttuurivirasto Kuvi, Satakunnan Elävän Kuvan Keskus, MEKA TV, Osallisuus teatteri ja Kuuluvammaksi.

Ari Impola ja Tiia Takala